Voiko jalkapallo oppia muilta lajeilta?

Voiko jalkapallo oppia muilta lajeilta?

13.9.2015

Kenenkään ammattilaisura tuskin jää toteutumatta, jos edes yhden kerran viikossa harjoitteleekin lajitaktiikan ja -tekniikan sijaan esimerkiksi juoksuaskelluksen tekniikkaa, oikeaoppista lapapitoa, keskivartalon hallintaa ja liikkuvuusominaisuuksien monipuolistamista, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Harri Kumpulainen on jalkapalloromantikko, juniorivalmentaja, opettaja, entinen HJK-juniori ja moninkertainen Vuoden tunnollisin harjoittelija -palkinnon voittaja. Kumpulainen on myös kirjoittanut Jalkapallopääkaupunki-teoksen.

Voiko jalkapallo oppia muilta lajeilta?

Jalkapallo on maailman suurin ja suosituin urheilulaji. Jalkapallo on myös Suomen harrastetuin ja suurin urheilulaji. Suomalaisessa jalkapallossa tehdään paljon hyvää, mutta kansainväliset tulokset eivät mairittele sinivalkoisia palloilijoita. Kansainvälisen kilpailun laajuus vaikeuttaa menestymistä huomattavasti, sitä ei kannata edes yrittää kiistää, mutta silti jalkapalloväen on turha mennä oman lajinsa suuruutensa ja harrastajamääriensä taakse piiloon. Me voimme oppia valtavan paljon muilta lajeilta ja muiden lajien kotimaisilta tekijöiltä.

Työskentelen päivätyökseni peruskoulussa, jossa tehdään yhteistyötä Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian (Urhea) verkoston piirissä eri koulujen, eri lajien, eri seurojen ja eri valmentajien kesken. Tehtävässäni koulumme Urhea-koordinaattorina olen oppinut urheilusta, valmentamisesta ja urheilijana kasvamisesta valtavasti. Asiantuntijoiden puheenvuorot seminaareissa ovat antaneet paljon lisätietoa, mutta korvaamattomimman opin olen saanut niiltä eri lajien valmentajilta ja toimijoilta, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä. Seuraavassa mainitsen vain pienen osan asioista, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen ja joista jalkapallon pitäisi pystyä ottamaan mallia.

Suomen nuorten salibandymaajoukkueen MM-kisamatkasta kuulin tarinan, jonka mukaan joukkueen yhteishenkeä kohotettiin esimerkiksi ruokailussa. Kyseisen joukkueen ruokapöydässä ei istuttu räppilippis päässä, ei räplätty kännyköitä, ei jätetty pöytään lautasia eikä jätetty pöytään kaveriakaan. Koko joukkue ruokaili yhteisessä pöydässä, johon mentiin ja josta noustiin samanaikaisesti. Ruokailustakin tehtiin enemmän kuin symbolisesti koko joukkueen tapahtuma; me teemme tämän yhdessä eikä ketään jätetä yksin. Joukkue voitti maailmanmestaruuden.

Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhea-verkostoon kuuluvissa kouluissa järjestetään lajiryhmien harjoittelun ohella myös lajeihin sitoutumatonta yleisharjoittelua. Eri lajien oppilaat saavat koulupäivänsä yhteydessä osallistua kehonhuollolliseen ja yksilöllisiä ominaisuuksia monipuolisesti kehittävään valmennukseen, jossa ohjaajina toimivat koulun liikunnanopettajat ja urheiluseurojen valmentajat. Näissä harjoituksissa urheilevat oppilaat tekevät asioita, joihin ei välttämättä kiinnitetä huomiota oman seuran lajiharjoittelussa. Kenenkään ammattilaisura tuskin jää toteutumatta, jos edes yhden kerran viikossa harjoitteleekin lajitaktiikan ja -tekniikan sijaan esimerkiksi juoksuaskelluksen tekniikkaa, oikeaoppista lapapitoa, keskivartalon hallintaa ja liikkuvuusominaisuuksien monipuolistamista. Peruskouluikä on pikemminkin viimeinen hetki alkaa kiinnittää huomiota yleisliikunnallisten taitojen monipuolistamiseen. Voisi jopa kysyä, miten voi hallita palloa, jos ei hallitse kehoaan!

Helsinki Basketball Academy, HBA on Suomen Koripalloliiton ja pääkaupunkiseudun urheiluoppilaitosten yhteistyössä kehittämä ohjelma, jossa pääkaupunkiseudun 13−19-vuotiaille potentiaalisille tulevaisuuden pelaajille sekä tämän hetken nuorisomaajoukkuepelaajille tarjotaan mahdollisuus ympärivuotiseen maajoukkuetasoiseen ammattivalmennukseen omassa kouluympäristössä. HBA:n kruununjalokivi on miesten ykkösdivisioonaan noussut HBA Märsky, jossa pelaa Mäkelänrinteen urheilulukion oppilaita. He harjoittelevat aamuisin koulun treeneissä ja pelaavat "koulun joukkueella" miesten sarjaa. Sen lisäksi pelaajilla on oma seuransa, jolla on omat tapahtumansa. HBA ei kuitenkaan kilpaile seuratoiminnan kanssa, vaan sen tarkoituksena on tuoda lisäarvoa nuorille pelaajille. Seura ymmärtää, että pelaajien etu on myös sen etu, sillä paremmat pelaajat tekevät paremman seuran. Koulupäivän yhteyteen pelaajille on varattu aikaa urheilulle, jolloin nuori urheilija voi opiskella ja harjoitella ilman, että kumpikaan näistä kahdesta kärsii. Samalla pelaaja saa nauttia päivärytmistä, jossa jää iltaisin enemmän aikaa palautumiselle, läksyille, vapaa-ajalle, perheelle ja kavereille.

Jalkapallossakin on monia hyviä esimerkkejä kouluyhteistyöstä ja myös lajien välisestä yhteistyöstä. Monet jalkapalloseurat ovat esimerkkejä myös muiden lajien seuroille, sillä niiden toiminta on parhaimmillaan laadukasta. On toivottavaa, että jalkapalloväki ei mene "suuruutensa" taakse piiloon ja käperry sisäänpäin. Suomen kokoisessa maassa millään lajilla tai seuralla ei ole yksin kaikkea tarvittavaa tietotaitoa kansainvälisessä kilpailussa pärjäämiseen. Me kaikki voimme oppia toisiltamme.