Lukas Hradecky: Nollia ja supersankareita

30.11.2013

Blogin aika taas! Viime kerralla jäi jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä väliin, joten pahoitteluni siitä. Aika monta matsia mahtunu kyseiselle periodille, ja onneksi erittäin hyviä sellaisia, joten paljon kivempaahan tä on purkaa sanoiksi tämmösiä pelejä.

Monilta toimittajilta on tullu viime aikoina tietenki vähän hassuttelumielessä kysymys, että muistanko edes millon oon viimeksi päästäny maalin? Annan tietysti takasin ensiksi omalla hienolla huumorintajullani höystettyjä vastauksia kuten "tänään reeneissä meni 50" jne.. Mutta rehellisesti tiedän sen tarkalleen, kaikki veskarit muistaa viimeksi päästetyn maalin ja myöskin sen että millainen se on ollut. Tällä kertaan siihen on muiden puolesta kiinnitetty vähän enemmän huomiota totta kai. Peliminuuttia nyt en ihan tarkalleen muistanut, mutta kyllä se monesti on avuliaiden tanskalaisten toimittajien takia on muistunut mieleen. Nordsjaellandia vastaan siis 65. minuutilla kuusi peliä taaksepäin (vai viisi, riippuu miten kielellisesti asian ymmärtää) ja ollaan siis onnistuttu pitämään oma reppu puhtaana siitä asti. 475 minuuttia ja toivon mukaan nyt herran jumala jatkuis pidempään, kyllähän tommonen motivoi ja antaa uskomattomasti itseluottamusta meikäläiselle ja koko jengille.

Pelit ovat siis sujuneet erittäin hyvin viime aikoina ja olen myöskin tyytyväisempi ja tyytyväisempi omaan suorittamiseen. Totta kai nollapelit nyt kertoo se näkyvimmän tarinan, mutta kaikki ne pienet asiat, nyrkkeilyt, avaukset jne. josta muodostuu *varma pelaaminen" alkaa löytämään paikkansa. Alkukaudesta oli odotettavasti pieniä vaikeuksia vähän kaiken kanssa, en nyt sanoisi että "Bröndby - ja suurseurapaineet" olisivat olleet se pääsyy, vaan lähinnä ne omat odotukset saattoivat olla hitusen liian korkealla ja sitten totta kai ison muutoksen aliarvioiminen. Mäkän en oo mikään kolikkorobotti, joka tuottaa nollapelejä ja hyviä esityksiä millon vaan ku lyödään kolikkoa sisään vaan, kun asiat muuttuu, niin ne tarvii hetkisen aikaa, että ne loksahtaa kohalleen, kaikkeen uuteen tottuu ja oppii tuntemaan uuden ympäristön ja joukkuekaverit. Ja all in all, oon hemmetin ilonen et kaikki on sujunu yllättävänkin nopeesti.

Jumalauta se on hieno tunne. Nimittäin se, kun saa vähän paksumman kuminauhan vasempaan hauikseen. Viime kerralla se tais olla kaksykkösten reenimatsissa, kun sain sen kunnian ja viime viikonloppuna, kun sain valitettavasti nauhan (kapteeni loukkasi todella pahasti), niin jumankauta sitä fiilistä. Tais olla 50 minuuttia about pelattu siinä vaiheessa, mut sillä hetkellä, mulle tuli heti uskomaton olo ja tiesin heti et tänään mua ei ikinä ohiteta. Slovakialaissuomalainen supermies oli syntynyt. Profiilia täytyy vähän kyllä vielä muokata punttiksella jos haluaa siirtyä kaduille hommiin.

Nyt on mennyt jo mainitusti siis hyvin viime aikoina ja siitä voi vain ja ainoastaan nauttia. Oon onneks päässy jo seikkailemaan tässä futismaailmassa sen verran kauan, että hyvistä hetkistä täytyy todellakin nauttia. Huonoja hetkiä tulee aina futiksessa ja elämässäkin yleensä, ja niistä ylös kömpimiseen tarvitaan elämäniloa ja kovaa psyykettä. Itseironia ei myöskään ole haitaksi. Jos ei saakeli osaa nauraa sille, et pallo on joskus mennyt vähän hassusti maaliin ja tajua siinä kohtaa, et ilman noita paskapäiviä ei välttämättä ois siinä missä ois nyt, niin voi unohtaa menestymisen.

Projekti täällä kuitenki vasta aluillaan ja aikataulussa ollaan. Mielenkiintosta nähä mihin riittää jos meiän formi jatkuu. Huomenna toivon mukaan hoidellaan FCK toistamiseen, tällä kertaa luvassa vähän hauskempi derby kun molemmat jengit hinanneet itsensä korkeammalle sarjassa, joten panokset ovat entistä isommat. Ja voittanut joukkue mitä todennäköisimmin ja saa huuteluluvan talviunille mentäessä, joten sunnuntaita venaillessa! Ja viikset pysyy vielä sunnuntaina, sen verran taikauskoa löytyy. ;)

LH