Lukas Hradecky: Kinder-munia ja ihmeitä
Huhtikuu on alkamassa, ja on tässä kyllä taas ehtinyt tapahtumia riittää. Suurimmilta osin onneksi erittäin positiivisia sellaisia. Pieni recap siis March madnessista.
Esbjergissä tiedettiin, että kauden jatkuessa jokainen peli tulee olemaan elintärkeä, ja täytyy kyllä todeta, että meno on sellasena alkanut. Avattiin kevätkausi erinomaisesti voittamalla Pasasen AGF ja tuohon peliin mahtui henkisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä tapaus. Aarhus sai vaparin about kahestakympistä ja kukas muukaan kuin Peetu astelee pallon taakse. Olin tainnut siinä ennen peliä vähän huudella, että ei se onneks osu hirveen usein, mut ku osuu ni osuu lujaa ja tarkasti. Luojan kiitos se ei siitä sitten tehnyt, ois voinu tulla aika paljon piikkiä ja kuittia tulevissa törmäämisissä.
Mutta se sikseen, seuraavassa pelissä aivan narussa ja onneks osu omalle kohalle yks tän kauden parhaimmista peleistä siihen sit ja saatiin mahdollisesti kauden lopussa tärkeä vierastasuripiste Aalborgista mukaan. Edellispäivänä kun vielä kaadettiin rumalla pelillä, mutta sitäkin hienommalla taistelulla Brøndby, niin maaliskuu osui aika ihanasti ytimeen tuloksien valossa. Toki tuota peliä en voinut mokata, kun sovittiin urheilutoimenjohtajan kanssa vielä, että saan pääsiäisen peleistä Kinder-munan per nollapeli, joten meikäläisen motivaatio on aika huipussa. Jumankauta et ne on hyviä.
No mutta sitten niihin ihmeisiin, joita tuskin kukaan uskalsi odottaa tai edes toivoa. 1-1 vierastasuri Gijonissa, jumankauta! Kaikki tiesi kentällä mitä tehä, pelas omien rajojensa ylärajoilla, Espanja hakkas päätä bussin renkaisiin ja siitä sitten bussin hiihtoboksi karkasi loistavasta pelinrakentelusta maalintekoon. Priceless tulos, huikee meininki ja ilo jengissä pelin jälkeen. Sanon vaan, että tä tulos tulee olemaan käännös parempaan. Tunnen sen. Isot kiitokset vielä kaikille, ketä jaksoi tulla Gijoniin sekä myös Luxemburgiin asti kannustamaan, olitte iso osa sitä tulosta!
Ihme nro 2. Ehkä jopa isompi ihme ku edellinen. Ei kai, mä taion noita höynässä joka päivä. TAKAVASARA! Aika hyvin on kuulemma klippi ja keskustelu levinnyt, joten pikku inside the head-paljastukset siitä siis.
Futaajan ja varsinkin veskarin preesens ja esitykset pohjautuu lähes täysin henkiseen olotilaan.
Tuo takavasara siis tuli pitkälti siitä, että mun päässä vaisto ja itseluottamus sekottu toisiinsa, näki skenaarion päässä ja toimi sen mukasesti. Saatto joidenkin mielestä näyttää ylimieliseltä, okei, sen verran pystyn myöntämään etten ikinä ois tehny Gijonissa tota. Ystävyysmatsi Luxemburgissa ei ehkä se eroottisin kohtaaminen, mut kuitenki kansainvälinen peli ja siinä jonkun verran oli pelissä. Tuskin ois Mixu liikaa tykänny jos takavasara ois lyöty sormil ja hyökkääjä nauttinu sisäsyrjäsyötön tyhjään maaliin. Loppu hyvin kaikki hyvin onneks siis, ja matka jatkuu toivottavasti maajoukkueessa kesäkuussa.
Meillä taitaa olla kaheksan peliä huhtikuussa, joten kiirettä tulee pitämään. Onneks tuli lennätettyä omafysio paikalle pääsiäisen kiireisiin, niin kroppakin pysyy herkkänä (kuva).
Mieli kirkkaana, kroppa keveänä ja itseluottamus huipussaan, joten ei muuta kun jahtaamaan lisää pieniä arjen ihmeitä ja niitä Kindereitä!
Erinomasta kevään ja Veikkausliigan tuloa kaikille!
LH
