Suomi-futiksen maantiede: Kuopio

21.3.2011

Pohjois-Savon sydämessä sijaitsevalla Kuopiolla on jokseenkin perinteinen historia Suomi-palloilussa. Jalkapallotoiminta Savossa on saanut varsinaisen starttinsa 20- ja 30-luvuilla kuten monella muullakin paikkakunnalla. Ennen 1920-lukua jalkapallotoiminnasta vastasivat yleisseurat kuten Kuopion Reipas ja Kuopion Riento. Oikeastaan ennen 20-lukua vahvemmalla futispainotuksella urheili ainoastaan TUL-seura Männistön Elo, joka kilpaili lähinnä Kuopion Riennon kanssa. Riento - myös työväen seura - pelasi ensimmäinen "oikean" jalkapallo-ottelunsa juurikin Eloa vastaan 1919.

1923 Kuopion Seurahuoneella kokoontui joukko jalkapallohenkisiä ihmisiä tarkoituksena perustaa jalkapalloon erikoistunut urheiluseura. Reilu viikko ensimmäisestä kokoontumisesta perustettiin samaisella Seurahuoneella Kuopion Palloseura. Seuran alkutaival ei ollu mitään suoranaista ruusuilla tanssimista, sillä kenttäolosuhteet, valmennus sekä sääntötuntemus olivat varsin heikolla tasolla. Paria vuotta myöhemmin perustettu Palloliiton Savon piiri toi mukanaan suunnitelmallisuutta toimintaan ja mahdollisuuden osallistua alueelliseen ja kansalliseen kilpailutoimintaan. Piiriä olivat perustamassa Kuopion Palloseura (KPS), Osmon Pojat, Varkauden Palloilijat, Kajaanin Palloilijat ja Iisalmen Palloilijat.

Alkuvuosina kuopiolaiset hallitsivat Savon piirin kilpailua, mutta tavoitteellisen Kuopion Palloseuran tie pääsarjaan odotti vielä hieman yli kaksi vuosikymmentä.

Palloseuralaisten suureksi harmiksi ensimmäiseä kuopiolaisseurana mestaruussarjaan ylsi sen pahin paikalliskilpailija Kuopion Pallo-Toverit. KPT, eli ”Koparit” (myöhemmin myös virallisesti) oli eriytynyt omaksi seurakseen Kuopion Palloseurasta sisäisten riitojen takia. Seuran perustaminen tapahtui loppuvuodesta 1931 ja seuran ensimmäinen pääsarjakausi oli jo vuonna 1938. Sotavuodet olivat jalkapalloilulle luonnollisesti melko vaikeaa aikaa, mutta KPT oli kuitenkin sarjassa mukana. Sodan jälkeen tapahtui putoaminen sarjaporrasta alemmas, jonka jälkeen Pallo-Toverit nähtiin SM-sarjakautta 1954 lukuunottamatta uudestaan mestaruussarjassa vasta 1970-luvulla.

Tärkeimpiä syitä  Kopareiden nopeaan kehitykseen oli seuran edistyksellinen junioritoiminta. Jo ennen Savon piirin kilpailutoimintaa, oli sillä omia kaupunginosasarjoja 1930-luvulla. Savon piirin kilpailutoiminta tuli noin kymmenen vuotta myöhemmin mukaan kuvioihin.

”Elä laakase, naatitaan”

Ylläoleva sanonta on varmasti tuttu monille kuopiolaisille jalkapallon ystäville. Se juontaa juurensa erityisesti sodan jälkeen Kuopion Palloseuran tunnetuksi tekemästä lyhytsyöttöpelistä. Pelitapaa on kommentoitu menneisyydessä varsin savolaisittain: ”Kun jalkapalloa pelataan vastustajan maaliviivalle saakka, petetään veräjänvartija ja tehdään maali, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista. Kaukaa ammutut maalit ovat aina enemmän tai vähemmän onnen kauppaa”, totesi viipurilaispelaaja Mikko Mäkinen olympiavuonna 1952.

1920-luvun lopulta aina sotien loppuun seuraa pelaajana edustanut Aaro Heikkinen otti vastuun päävalmentajan tehtävistä vuonna 1945. Heikkisen pelifilosofia tuki seinäsyöttöpeliä ja älykästä liikkumista pallottomana. Ennen edustusjoukkueen pestiään Aaro Heikkinen oli ajanut taktiikkaansa sisään jo seuran ikäkausijoukkueissa, joten perustat tulevalle menestykselle oli kunnossa. Heikkistä pidettiin kiivasluonteisena henkilönä ja vahvana auktoriteettina, joten pelaajat saivat kuulla kunniansa mikäli peliä ei pelattu juuri siten kuin hän halusi. Myös useita Heikkisen jälkeen tulleita valmentajia on pidetty kovina ja vaativina käskyttäjinä, joiden kanssa on tehty kurinalaista harjoittelua. Pelasipa muuten Heikkisen aikana joukkueessa myös muuan Aulis Rytkönen...

Kurinalainen treeni tuotti kyllä tuloksiakin, sillä vuosina 1950-1980 Kuopion Palloseura kahmi suurimman osan menestyksestään. Tuolla ajanjaksolla se saalisti 15 SM-sarjamitalia, sekä yhden Suomen Cupin voiton, eli käytännössä joka toinen vuosi kuopiolaiset saivat mitalin kaulaansa. Myös paikalliskilpailija KPT sai molemmat SM-hopeansa tuon jakson loppuvaiheessa vuosina 1978 ja 1981. Juurikin vuonna 1981 Pallo-Toverit onnistuivat voittamaan mestaruussarjan runkosarjan kertaalleen, mutta loppusarjan voiton vei HJK. Seuraava vuosi olikin siinä mielessä merkittävä kuopiolaisfutikselle, että kaudella 1982 pääsarjaa edusti kolme seuraa paikkakunnalta: Elo, Koparit ja KuPS. Sittemmin kaksi ensinmainittua on fuusioitunut FC Kuopioksi ja lopulta kadonnut suomalaiselta jalkapallokartalta.

Suuria tunteita kentän laidalla

Kuopion Palloseura on onnistunut viettämään suurimman osan 2000-luvusta liigatasolla, paria Ykkösessä pelattua kautta lukuunottamatta. Sarjasijoitukset eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia, vaan seura on pääsääntöisesti taistellut putoamista vastaan. Viime vuoden KuPS teki kuitenkin todellisen jättiyllätyksen ja rynnisti hopeamitaleille Esa Pekosen luotsaamana. Kauden avausottelun 0-5 murskatappion jälkeen keltapaidat ryhdistäytyivät ja onnistuivat voittamaan mm. kärkijoukkueet HJK:n vieraskentällä sekä TPS:n kotikentällään.

Liigan todellisiin väriläiskiin kuuluva Esa Pekonen reagoi ottelutapahtumiin erittäin vahvasti tunteella, siitä näytteenä viime kauden TPS-ottelun jälkeinen rähjääminen pukukoppitiloissa, sekä HJK-ottelun filmaus. Kyseisistä tapahtumista voi jokainen vetää omat päätelmänsä, mutta Pekosen intohimoisen otteen ansiosta KuPS pelaa tulevalla kaudella pelejä euroopassa. Toki roolinsa on myös viime vuosina KuPS:ssa pelanneille erittäin laadukkailla afrikkalaispelaajilla. Mm. viime kauden sensaatiopelaaja Dickson Nwakaeme ratkaisi otteluita kuopiolaisten eduksi, kuten myös loppukaudesta hankittu Dudu. Myös HJK:sta Serbiaan Partizaniin siirtynyt Medo edusti Suomessa KuPSia ennen siirtymistään Klubiin. Kuvaavaa kuitenkin on, ettei seura ole pystynyt pitämään kiinni tähtipelaajistaan vaan kaikki yllämainitut pelaavat nykyään jo muissa seuroissa.

Viime kaudella Kuopion Palloseuraa seurasi keskuskentälle noin 2600 silmäparia ottelua kohden. Saldo on ihan kohtalainen stadionin kapasiteetin ollessa 2700 istumapaikkaa + 800 seisomapaikkaa. Tulevalla kaudella edellytykset parempaan ovat olemassa. Viime kauden menestys voi olla omiaan tuomaan kuopiolaisia katsomoon, unohtamatta eurohuumaa. Lisäksi KuPS on ainut liiton sarjoissa pelaava seura koko kaupungissa, valinnan vaikeutta ei ole. Tätä kirjoittaessa Kuopion oma poika Ilja Venäläinen johtaa liigacupin maalipörssiä kuudella maalillaan, joten käykääpä kuopiolaiset katsomassa liigakaudella Iljaa ja KuPSia keskuskentällä.

SM-voittajat

  • 1956 KuPS
  • 1958 KuPS
  • 1966 KuPS
  • 1974 KuPS
  • 1976 KuPS

Suomen Cup voitot

1968 KuPS

Liigacup

2006 KuPS

Kuopiolaiset euroopassa:

EC 1959 KuPS – Eintracht Frankfurt, KuPS luovutti otteluparin.

  • EC 1. kierros 20.9.1967 Saint-Etienne (FRA) – KuPS 2-0
  • EC 1. kierros 4.10.1967 KuPS – Saint-Etienne 0-3
  • CWC 2. kierros 17.9.1969 Academica Coimbra (POR) – KuPS 0-0
  • CWC 2. kierros 1.10.1969 KuPS – Academica Coimbra 0-1
  • EC 1. kierros 17.9.1975 Ruch Chorzow (POL) – KuPS 5-0
  • EC 1. kierros 1.10.1975 KuPS – Ruch Chorzow 2-2
  • UC 1. kierros 15.9.1976 KuPS – Östers IF (SWE) 3-2
  • UC 1. kierros 29.9.1976 Östers IF – KuPS 2-0
  • EC 1. kierros 14.9.1977 KuPS – Club Brugge (BEL) 0-4
  • EC 1. kierros 28.9.1977 Club Brugge – KuPS 5-2
  • UC 1. kierros 13.9.1978 KuPS – Boldklubben 1903 (FC Kööpenhamina DEN) 2-1
  • UC 1. kierros 27.9.1978 Boldklubben 1903 (FC Kööpenhamina) – KuPS 4-4
  • UC 2. kierros 18.10.1978 KuPS – Esbjerg FB (DEN) 0-2
  • UC 2. kierros 1.11.1978 Esbjerg FB – KuPS 4-1
  • UC 1. kierros 19.9.1979 Koparit – Malmö FF 1-2
  • UC 1. kierros 3.10.1979 Malmö FF – Koparit 2-0
  • UC 1. kierros 17.9.1980 KuPS – Saint-Etienne 0-7
  • UC 1. kierros 1.10.1980 Saint-Etienne – KuPS 7-0
  • UC 1. kierros 15.9.1982 RSC Anderlecht (BEL) – Koparit 3-0
  • UC 1. kierros 29.9.1982 Koparit – RSC Anderlecht 1-3
  • CWC 2. kierros 19.9.1990 KuPS – Dynamo Kiova (UKR) 2-2
  • CWC 2. kierros 3.10.1990 Dynamo Kiova – KuPS 4-0

KuPS-fanin koostama video Ilja Venäläisen maaleista

httpv://www.youtube.com/watch?v=ak8q7_uWlDE

lähteet: wikipedia, rakas jalkapallo (teos 2006)