Suomi-futiksen maantiede: Vaasa

04.3.2011

Vaasa on Pohjanmaan maakunnan suurin kaupunki. Kaupungissa asuu hieman alle 60 000 ihmistä. Maakunnan kaupungeista ja kylistä suurin osa on enemmistöltään ruotsinkielisiä - kokonaisuudessaan noin puolet Pohjanmaan maakunnan väestöstä puhuu sillä toisella kotimaisella. Suomenkielinen enemmistö alueella löytyy ainoastaan kahdesta paikasta: Vaasasta ja Kaskisista. Vaasassa lähes 70% väestöstä on suomenkielisiä, noin 25% ruotsinkielisiä. Ulkopuolisen silmin kielisyys-asia korostuu enimmäkseen Vaasan jalkapallopiirin alueella, sillä iso osa seuroista on saanut nimensä ruotsinkielestä. Yksinään Vaasan tapauksessa se näkyy historian valossa mehukkaana mahdollisuutena vastakkainasetteluun.

Vastakkainasettelulla on Vaasassa pystytty herkuttelemaan vuosisadan kuluessa hyvin, sillä kaupungista on löytynyt kaikki perinteisimmät kansaa jakavat tekijät suosikkiseuraa valitessa: työväen seura, Palloliiton seura sekä ruotsinkielinen seura. Pohjalaisyleisölle tuntuu olevan melkein tärkeämpää, että oma seura pääsee pelaamaan naapurikylän joukkuetta vastaan, sillä alemmilla sarjatasoilla parhaimpia yleisömääriä tuntuvat vetävän juuri pohjanmaalaisjoukkueiden väliset kamppailut. Futisfanien onneksi sitä herkkua on tarjolla ensi kaudellakin roimasti. Vaasan osalta paikallisfiilistä on tarjolla IFK Vasan ja FC Kiiston (ent. Vaasan Kiisto) toimesta.

Edustustasolla tärkeimmät seurat koostuvat liigatasolla pelaavasta Vaasan Palloseurasta sekä Kakkosessa pelaavista FC Kiistosta ja VIFK:sta. Vähemmän yllättäen vanhin näistä seuroista on IFK Vasa, joka on perustettu vuonna 1900. Yleisestikin koko Suomen futikselle tuntuu olevan ominaista, että ruotsinkieliset ovat olleet ensimmäisinä paikalla, kun futiksen seuratoimintaa on lähdetty rakentamaan kaupungeissa. Alkuperäinen Vaasan Kiisto on perustettu vuonna 1904, Vaasan Palloseura vuonna 1924. Suomen mestaruuksissa mitattuna VIFK on Vaasan menestynein jalkapalloseura.

Hengenluontia korsuissa

VIFK oli erityisesti jatkosodan jälkeisenä aikana seurahistoriansa kovimmassa nosteessa. Sinipaidat saavuttivat Suomen mestaruudet 1944, 1946 ja 1953, jonka lisäksi vuosina 1950-52 ja 1955 mukaan lohkesi himmeämpiä mitalisijoituksia. Palloliiton mestaruuksia tuli myös sodanjälkeisinä vuosina kolme peräkkäin: 1946-48. Sodalla oli oma osuutensa IFK Vasan menestyksessä. Suuri osa joukkueesta oli ruotsinkielisyytensä vuoksi kuulunut sodassa Jalkaväkirykmentti 61:een. Asemasodassa ollessaan rykmentin futarit harjoittelivat vapaa-aikana syöttökuvioita, kun rintamalinja kulki noin reilun kymmenen kilometrin päässä. Joukkuehenkeä tuskin tarvitsi erityisemmin rakentaa miesten kotiutuessa sodasta. Seura on pitänyt identiteettinsä ruotsinkielisten seurana vielä tänä päivänäkin. Sen nykymiehistö koostuu lähes täysin ruotsinkielisistä pelaajista.

Menestyvuosien jälkeen VIFK putosi nopeasti takaisin alemmille sarjatasoille 1950-luvulla, eikä se ole vuoden 1963 mestaruussarjavierailun jälkeen pelannut kauttakaan korkeimmalla tasolla. Vaasan suunnalla syyksi on veikkailtu paikkakunnalla asuneiden lahjakkuuksien kiinnostusta siirtyä yliopisto-opiskelun perässä muihin kaupunkeihin pelaamaan. Luonnollisesti ongelma koski myös mm. Vaasan Palloseuraa. Laadukkaan pelaajatuotannon hedelmänä mm. pääkaupunkiseudulla pelasi lukuisia vaasalaislähtöisiä pelaajia. Vaasasta tuli yliopistokaupunki vasta 1968.

Totuuden (tm) alkulähteillä

VIFK yhdistyi 1988 toisen vaasalaisseuran, ABK-48:n kanssa jotka muodostivat uudet seurat BK-IFK:n sekä Vasa 88:n. Kuten yleensä näissä tapauksissa käy, yleisö protestoi ja vuonna 2001 pelattiinkin Kakkosessa taas VIFK-nimellä.

Nyttemmin Vaasan liigaedustuksesta vastaa VPS. Seura on pelannut pääsarjatasolla yhteensä lähes puolivuosisataa, joista Veikkausliigaa vuosina 1996-2002 ja 2006 ->. Nykyisellä pääsarjajaksollaan Vaasan Palloseuralla on ollut täysi työ keskittyä sarjassa säilymiseen ja se on profiloitunut lähinnä alemman keskikastin joukkueeksi. Viime kaudella seuran budjetti oli n. 1,1 miljoonaa euroa, joka pelaajabudjettinsa osalta pyörii suurin piirtein liigan keskivaiheilla. Viime kauden jälkeen Vaasan suunnalta saatiin uutisia jopa pienestä liikevoitosta.

- Tietojeni mukaan olemme mitalisijoilla taloudenpidossa, VPS:n toimitusjohtaja Eero Karhumäki kertoi tämän vuoden helmikuussa Pohjalainen-lehdelle

Siinäpä vasta mitalia kerrakseen! Kerrassaan hieno suoritus maassa, jossa sponsorituesta taistellaan muiden palloilulajien kanssa kynsin ja hampain, niin pienillä kuin suurillakin paikkakunnilla. Urheilullinen menestyskään kun ei takaa vielä mitään, kuten HJK:n kauden 2009 jälkeen kirjatut puolen miljoonan euron tappiot kertovat.

Vaasan Palloseurakaan ei historiansa aikana ole ollut mikään mitaliharava, mutta sillä on kuitenkin kaksi Suomen mestaruutta palkintokaapissaan sekä muutama europelikin pelattuna. Sattumaa tai ei, mutta myös ”Vepsun” mestaruudet sijoittuvat jatkosodan jälkeisille vuosille. Oikeastaan sodan jälkeinen aika on niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin vaasalaisfutiksen kulta-aikaa. Vuosina 1944-1953 jäi vaasalaisjoukkue ilman mitalia vain yhtenä ainoana vuotena. Valitettavasti VIFK:n vuoden 1953 mestaruuden jälkeen ei korkeimmalta tasolta ole kultaglooriaa herunut, vaan voitonjuhlat ovat keskittyneet lähinnä divarinousuihin.

Mutta Vaasassa ja koko Pohjanmaalla on ymmärretty mistä futiksessa todella on kyse. Tärkeintä on oma seura, joka pelaa. Veikkausliigan ja koko Suomi-futiksen yleisömäärät ovat ainainen narinan aihe ja murheenkryyni ja menestys tuntuu olevan suurimpia tekijöitä jotka voivat positiivisesti vaikuttaa katsomoiden täyttöasteeseen. Paitsi länsirannikkolla. Vaasassa futis on numero yksi. Viime vuoden yleisömäärät pyörivät parin tuhannen paremmalla puolella, hieman vähemmän kuin esimerkiksi noin neljä kertaa suuremmassa Espoossa, jonka ykkösjoukkue haastoi jälleen kerran mestaruudesta.

Vaasan piirin eteläinen osa on täysin oma lukunsa myös. Tarina kertoo, että kaudella 1974 Lappfjärds BK:n ja IF Kraftin kolmosdivarikohtaamisessa nähtiin Lappväärtissä 1893 ihmistä katsomossa. Se on enemmän kuin kylän väestömäärä ennen kuntaliitosta 1973. IF Kraftin kotiottelu veti 2342 katsojaa. Kolmosessa... Käsittämätöntä. Paikallisuus, tutut jengit, seuraidentiteetti - tällaisilla eväillä tuntuu pääsevän jo alkuun.

Suomen mestaruudet:

  • 1944 Vasa IFK
  • 1945 Vaasan Palloseura
  • 1946 Vasa IFK
  • 1948 Vaasan Palloseura
  • 1953 Vasa IFK

Vaasalaisjoukkueet euroopassa:

  • 10.8.1998 UC 1. kierros (karsinta) HB Torshavn (FAR) – VPS 2-0
  • 24.8.1998 UC 1. kierros (karsinta) VPS – HB Torshavn 4-0
  • 1.9.1998 UC 2. kierros (karsinta) VPS – Grazer AK (AUT) 0-0
  • 8.9.1998 UC 2. kierros (karsinta) Grazer AK – VPS 3-0
  • 12.8.1999 UC 1. kierros (karsinta) VPS – St. Johnstone FC (SCO) 1-1
  • 26.8.1999 UC 1 kierros (karsinta) St. Johnstone – VPS 2-0

UC = Uefa Cup.

VIFK ei pelannut europelejä mestaruuksistaan huolimatta, sillä suomalaiset aloittivat eurokentilllä vasta 1958.

Vaasalaisbändi Klamydian tribuutti VPS:lle.

httpv://www.youtube.com/watch?v=ewT4JBkf9HY

Lähteet: vifk.fi, vepsu.fi, Rakas Jalkapallo (Teos, 2006)